Kiertopäivä 31. Sieltähän ne menkat sitten taas tuli, helvetillisten kipujen kera. Oikeastaan en ole edes pettynyt, en tunne surua tai mitään muutakaan. Fiilis on aikalailla tyhjä ja sanaton. En jaksa enää pettyä. Ihan sama. Olen jo ainakin osittain hyväksynyt sen, ettei meille koskaan suoda sitä yhtä ainutta toivetta tähän elämään, joten miksi masentuisin siitä, ettei taaskaan tärpännyt...? Tämähän tiedettiin jo.. Jälleenkerran lupaan itselleni, etten enää koskaan lue raskausoire-foorumeita, tai kuvittele itselleni raskausoireita.. Lupaan, etten enää toivo liikoja..
Lääkäri ohjeisti minua viimeksi nostamaan Letrozol annosta 2 tablettiin jos en ole raskautunut. Tuskimpa sekään auttaa mutta tehdään nyt niinkuin lääkäri määrää... En voi ymmärtää mikä minussa on vikana kun en raskaudu?! Ongelmani on PCOS ja siitä aiheutuva ovuloimattomuus MUTTA ovulaatio saadaan lääkkeillä aikaan eikä siltikään mitään tapahdu.. Usein sanotaan että jo muutaman kilon pudotus painosta voi riittää raskautumiseen. Olen pudottanut nyt 15 kiloa eikä siltikään tapahdu mitään! Missä se vika voi enää olla?! Rakenteellisesti mulla on kaikki hyvin eikä vikaa ole miehessäkään. Ei voi kuin haistattaa taas vitut tälle epätoivoiselle elämälle joka mulle on suotu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti