Noita pieniä sukkia tehdessäni tunsin katkeruuden nousevan taas voimakkaasti mieleen. Kumpa saisin kutoa joskus vielä omallekkin lapselleni. Kutoisin niin paljon ettei villasukista, pipoista tai lapasista olisi koskaan pulaa! Tunsin kateutta, jopa vihaa. Mietin, miksi kutoisin jonkun toisen kakaroille yhtään mitään. Kääntäisin taas veistä vaan omassa tuskaisessa haavassani. Sitten havahduin, en vihaa lapsia, vaan lapsettomuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti