Menkkojen tuomasta pettymyksestä pikkuhiljaa selviydyttyäni päätin, että tästä suosta noustaan vielä. En aijo, enkä halua luovuttaa näin aikaisin kun mitään "konkreettisia" hoitokeinojakaan ei ole vielä edes kokeiltu. Ennemminkin, tämähän on vasta alkua. Toisaalta kuitenkin pelottaa ajatus rankemmista hoidoista. Pystynkö siihen? Kestänkö sen jos niidenkään avulla en raskaudu? Mitä jos mikään hoitokeino ei kohdallani vaan auta? Ajatus lapsettomaksi jäämisestä on liian raskas. Se olisi pahinta mitä minulle voisi käydä.. Se on asia, jota en koskaan pystyisi hyväksymään.
Mutta haluan uskoa, että vielä meilläkin on toivoa, on mahdollisuuksia... niin kauan kun toisin todetaan. Muutama tuttuni, joilla on myös PCOS ovat raskautuneet ensimmäisistä inseminaatioista, miksen minäkin voisi? Heilläkin yrittämishistoriaa vuosia ja silti tulleet raskaaksi joten uskon, että toivoa vielä ihan varmasti on. Katuisin lopun elämääni sitä jos nyt antaisin periksi näin helpolla. Vasta kun kaikki hoitomuodot on käyty läpi ja todetaan ettei mikään auta, vasta sitten... luovutan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti