maanantai 28. marraskuuta 2016

Syntymäpäivä

Minulla on ollut jo hyvin nuoresta saakka oma pieni tavoite tai haave. Olen unelmoinut, että 25-vuotiaana minulla olisi ainakin yksi lapsi. Olin nuorempana varma siitä että näin olisi...Täytän tämän viikon sunnuntaina 25, enkä ole saanut ensimmäistä positiivista raskaustestiäkään kolmen vuoden yrittämisen aikana. Kauan sitten tehty unelmani särkyy ja se saa minut surulliseksi.

Aina ennen synttärit tuntuivat kivoilta ja huomasin jotenkin odottavani niitä aina paria viikkoa ennen merkkipäivää. Nämä synttärit ovat erilaiset. En odota niitä, en edes haluaisi muistaa sitä. Tärkein unelmani hajoaa sirpaleiksi kuin lattialle pudonnut viinilasi. Sitä ei voi korjata, se on mennyttä. En olisi koskaan uskonut joutuvani kokemaan tällaista vielä kaikkien niiden vastoinkäymistenkin jälkeen, mitä elämä on minulle suonut. Usein huomaan miettiväni jopa omaa tarkoitustani täällä maailmalla, kun elämäni on ollut pienestä saakka yhtä helvettiä eikä loppua vaikeuksilla näy olevan. 

Minulla on vain yksi toive, mitään muuta en pyytäisi. Onko se liikaa vaadittu, että saisin kokea kerran tässä elämässä maailman kauneimman asian? Onko se liikaa vaadittu, että saisin tuntea onnellisuuden ensimmäisen kerran kaiken paskan jälkeen?


- Ilmeisesti on.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti