Raskaus alkaa olla loppusuoralla vihdoin ja viimein 😍
13.12.2018 on laskettu aika mutta itellä hyvin vahva tunne, että marraskuun lopussa alkaa tapahtumaan. Nää "vahvat tunteet" on aika jänniä kun jo ovuloimishetkenä tuli ensimäinen tunne raskaudesta, että nyt meillä tärppäs! Testin näyttäessä kahta viivaa vaisto kertoi vauvan olevan tyttö, olin siitä ihan 200% varma ja kyllä, tyttö meille on tulossa. Jotenkin luotan aika paljon myös tähän tunteeseen/vaistoon, että marraskuun lopulla vauva syntyy. 😇💖
Synnytys alkaa toki olemaan enempi mielessä. Jännittää ja pelottaa mutta samaan aikaan sitä odottaa jo innolla. Kun ei tiedä tai osaa oikein täysin kuvitella mitä on tulossa niin on aika jännää. Olen kärsinyt aina hyvin kivuliaista kuukautisista, joten kivun osalta ainakin oletan synnytyksen olevan jotain saman tyylistä ehkä... En ole sitä sen koommin mitenkään "suunnitellut", enkä haluakkaan. Luotan kehooni, se kertoo kyllä mitä tarvitsen. Ainoastaan kivunlievitykseen olen toivonut kaiken mikä vain on mahdollista saada ja sektion sattuessa toivon tehokasta pahoinvointilääkitystä koska nukuteaineet tekee mulle todella huonon olon. Olen ajatellut, että synnytyksen aikana pyrkisin tsemppaamaan itseäni olemalla mahdollisimman positiivinen ja pitää mielessä se, mikä on sen kaiken kivun ja tuskan "palkintona". Mieskin on siellä mukana tukemassa ja kannustamassa, joten uskon että kyllä siitä selvitään. 😊
Eniten synnytyksessä pelottaa, jos vauva kuristuu napanuoraan tai tulee kohtukuolema tms. Vaikka se onkin hyvin pieni prosentti, joille näin käy niin omalle kohdalle sattuessa ei tilastot paljoa lohduta. Jonkun täytyy kuitenkin olla se, joka vauvansa menettää ihan viimehetkellä joka vuosi. 😔
Tällaiset pelot on varmasti tuttuja monellekkin äidille, on luonnollista pelätä mutta peloillekkaan ei saa antaa liikaa köyttä. Suurimmalti osin vauvat syntyy kuitenkin elävinä ja terveinä komplikaatioista huolimatta. Pitää yrittää vaan uskoa ja luottaa että kaikki menee hyvin.
Raskausajan vaivat alkaa lisääntymään loppua kohti. En ole moneen viikkoon nukkunut enää hyvin. Koitan selvitä päivistä ihan 3-4 tunnin yöunilla kun ei päivisinkään saa unta. Liitoskivut, väsymys ja raskaushormonien aiheuttamat mielialavaihtelut on jotain ihan järkyttävää... Välillä rakastan koko maailmaa ja kaikki on ihanaa, välillä voisin repiä ihmisiä kahti. Vihaan kissojani ja raivoan läheisilleni pienimmistäkin asioista. Toisinaan taas saatan herkistyä kovin ja itku yllättää. Tuntuu kuin olis välillä oikeesti sekoamassa.... 😂
Hengästyn pelkästä suihkussa käymisestä kuin olisin maratonin juossut ja nälkä sekä närästys vaivaa yhä vain enemmän. Jalkoja ja selkää särkee, supistelee päivittäin jo paljon ja todella napakasti välillä. Vauva painaa joskus ikävästi pissarakkoa tai muksauttaa sinne niin, että meinaa lirahtaa housuun. 😂 Samoin kun hän tunkee jalkojaan kylkiluihini, ei tunnu kovin kivalta... 😏
Olo on todella raskas kaikin puolin! 😂
Onhan tuo massu aikamoisesti kasvanutkin... 😍
5 kg on tähän saakka tullut painoa, ei kyllä onneksi yhtään ylimäärästä. Toivottavasti ei nyt hirveesti nousiskaan... Viimesen kahden viikon aikana oli painoa tullut aivan yhtäkkiä 2kg. Neuvolassa sanottiin, että joillain paino nousee vasta loppua kohden kun nestettä alkaa kerääntyy elimistöön ym. Olosta päätellen vois sanoo et painoa olis tullu ainaki 20kg lisää kun niin tukalat oltavat jo alkaa olee 😂 En tiiä kuka voi tämmösestä olotilasta nauttia... mulle ei tuo kyllä minkäänlaista nautintoa..
Joo tykkään silitellä ja peilailla vauvamassua mutta on tätä kyllä raskas kantaa ja kaikki nää vaivat ni joooo ei ihan nappaa... 😄
Mut ihanaa silti, että meille tulee vauva! Sitä en kadu tai vaihtais mihinkään IKINÄ! 💖💝
Tää on just se, mitä elämältäni olen aina eniten toivonut ja josta olen unelmoinut.
Elämälle kiitos! 😊💘🙏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti